Sitruunamarenkia ja päivänkakkaroita

En tiedä kumpi tulee tänään valmistuneesta leningistä vahvemmin mieleen, sitruunamarenkipiiras vai päivänkakkarat, mutta toivottavasti niittä riittää mekon saajan kesässä molempia. Tämä Mekkotehtaan Riine-ohjeella tehty mekko matkaa ilahduttamaan Tytön puolen sukulaisprinsessaa.

Mekon kangas on kierrätysaarre saajan kummin lakanavarastoista jostain aikojen takaa. Kangas oli mitä mainiointa mekkokangasta, sopivasti pehmennyttä ja laskeutuu nätimmin kuin suoraan pakalta otettu. Ja mikä tärkeintä kaunis retrokangas on kuin tehty kesärientoihin.

Riine oli aivan ihastuttava ohje. Se paljastui paljon yksinkertaisemmaksi kuin alkujaan ajattelin ja ne poimutuksetkin alkavat jo sujua paremmin. Riinellä syntyy varmasti vielä mekko jos toinenkin. Suunnitelmissa on jo pitkähihaisia versiota jostain vähän tukevammasta kankaasta syksyksi.

Kesäheinä

 

Pitkästä aikaa tässä huushollissa on nähty vähän myös niitä saumoja. Liityn Mekkotehtaan tyttöjen ihanan Mekkotehdas-kirjan hehkuttajien kasvavaan joukkoon ja esittelenkin ensimmäisen kirjan opastuksella tehdyn tuotoksen.

Olen haaveillut Mekkotehdas-kirjasta kutakuinkin siitä asti, kun löysin Kirsikan ja Sunnan blogin. Ja kirja on juuri niin hurmaava, jopa vielä hurmaavampi kuin toivoin. Mekkomallit ovat kauniita, kuvien tunnelma on mukaansatempaava, ohjeet ovat selkeitä ja tekijät ovat kasanneet hyviä ompeluvinkkejä mukaan.

Odotukseni palkittiin senkin osalta, että kirjan malleissa on mukana Maret, jonka kaavaa olen himoinnut kauan! En kuitenkaan kylmiltään uskaltanut lähteä sitä testaamaan ja sopivat laskeutuvat kankaatkin siihen uupuvat.

Sen sijaan ensimmäinen testaamani malli on Orelma ja kangas jokin Eurokankaan palalaarin löytö. Ompeleminen pitkästä aikaa oli taas hieman haasteellista, poimutukset eivät tahtoneet ensiyrittämällä asettua, joten sitten vähän purettiin ja saumattiin uudestaan. Kaipasin mekkoon myös vähän enemmän vaaleanpunaista, joten kanttasin taskut kauttaaltaan. Valmis kanttinuha on kuitenkin sen verran jämäkkää, että taskut vähän jäykistelevät. Ehkä ne pehmenevät pesussa. Toivotaan, että mekko asettuu pitäjänsä päälle.

Seuraavan mekon kankaat on jo leikattu ja odottavat ompelua, joten harjoitukset jatkuvat.

Ota minut kyytiin

Tänään sain langat pääteltyä ja napit ommeltua. Sen jälkeen kävimmekin Teuvon kanssa paistattelemassa kevätauringossa takapihalla. Malttamattomina sieluina emme malttaneet jäädä höyryttelemään tai kastelemaan Teuvoa vaan lähdimme heti radalle.

Teuvo, ota minut kyytiin on siis Ilun värjäämä Villavyyhdin joulukuun Handu. Neljännes silkkiä ja loput luomumerinoa ja oi, se tuntuu ihanaiselta. Ja vielä kuukausien tuttavuuden jälkeenkään en ole lakannut ihastelemasta langan väriä.

Malli siis Cecily Glowik MacDonaldin Current. Hyvin kirjoitettu, simppeli ohje. Samaisen suunnittelijan luomuksia tulen varmasti lasettelemaan muulloinkin. Lankojakin kun on useampaan kuin yhteen projektiin.

Current oli sopivan aivotonta neulottavaa, mutta reunus tuo tarvittavan jujun lopputuolokseen. Kaiken kaikkiaan tästä tuli ehdoton pitovaate!

Kierteellä

 
Yksi pitkällinen projekti on saatettu päätökseen. Ja vielä ihan viimeisille lumille, joten voidaan laskea, että lupaus tuli lunastettua ja Tyttö sai uuden villapaidan täksi talveksi. Ja lämmittäähän tuo tulevinakin talvina.

Malli on Ribbed cable pullover ja lankana Kauhavan Kangas-aitan Inka-alpakka-merinolankaa hiilenharmaana.

Lanka oli mukavaa kudottavaa, mutta lähes musta väri ja loputon palmikoiden pyörittely söivät neulomojoa. Sisulla paita kuitenkin pääsiäisen pyhinä valmistui. Saajalleen oli mieluinen ja pääsiäisenä oli sen verran hailakkaakin vielä, että ihan sieti alpakkaa vähän ylleen vetääkin.

Kohinaa

 
Vietimme viikonlopun Turussa ja kävimme myös Liedon puolella ihastelemassa kuohuvaa Nautelan koskea. Minä sonnustauduin uuteen kevätpipooni.

Kosken kuohunta on takuuvarma kevään ääni ja huikeaa kuunneltavaa. Turku oli muutoinkin vallan keväinen siinä missä pääkaupungissa kärsittiin takatalvesta.

Turku reissuumme kuului myös käsitöitä, mutta niistä vähän myöhemmin, kunhan saan tuotoksia viimeisteltyä.

Kevättä

Äidin varastosta joku aika sitten minun varastoon siirtyi herkullisen aurinkoista 7 veljestä Raitaa. Aloittelin siitä neuletta, kun talvi tuntui olleen vielä kylmimmillään. Puikoilla ollut neule lupaili kuitenkin kevättä.

Muutamassa viikossa valmistui kummitytön 2-vuotispakettiin takki. Samalla huomasin iltaisin töistä kotiin kävellessäni auringon pysyttelevän yhä pidempään taivaanrannan yläpuolella. Juhlaviikonloppuna räystäät tippuivat jo tiuhaan vettä. Tiet alkavat olla sulia ja jalkaan on uskaltanut laittaa korot.

Saumoja välttääkseni ohjeesta poiketen poimin kaikki alaosan silmukat kerralla puikolle. Eihän lanka sen jälkeen enää raidoittunut alkuperäisellä tavalla, mutta leväperäisempi raidoittuminen on aikas kiva kontrasti yläosan säntillisyydelle.

Napeissakin keikaroivat Villavyyhdin valikoimista ihanat perhoset ja leppikset. Sekopäisen polveilevaa kevätporinaa.

Kauniita unia

Kauan sitten mainostettu hyshys-projekti löysi viimein eilen oikean omistajansa. Nyt jo yli kuukauden päivät Oliviana tunnettu suloinen pieni neito sai kastemuistajaisen vähän myöhässä.

Idea lähti tästä ja Pinterestistä metsästelin sitten erilaisia pieniä virkattuja juttuja. Mukana on pilven hattaroita, perhosia, kukkia ja kevätinnostuksissaan versoilevia lehtiä. Juttuja, jotka saattelevat pienen tiitiäisen suloisesti höyhenmaille.

Reunuspitsi löytyi Tytön mummin jäämistöistä ja jatkaa nyt elämää jälleen uuden sukupolven kanssa.